maanantai 16. lokakuuta 2017

Tavallinen maanantai, mutta onnellinen sellainen

Monet normaalisyksyinä kirkkaanpunaisista kasveista on tänä syksynä lähes pinkkejä. Japaninvaahterakin. Johtuu varmaan runsaista sateista. Tosi runsaita ovat olleetkin, ystäväni lapsi joutuu menemään meloen kouluun tulvavesistä johtuen. 

Eilen aurinko helli. Mustarastas on taas muuttanut Rusokuusamien alle ja syö omenaa. Lauloi minulle pienen pätkän eilen, olin hyvin otettu. Tuli melkein kevätolo.
Syysvuokot paistattelevat vielä auringon säteissä kuin estradilla

Colchicum Rosy Dawn, malvanväriset kukat, auringossa näyttää aika vaalealle, mutta on oikeasti aika tumma ja hvyin kaunis
Sitten on näitä pikkuisia sahrameja, jotka kurkistavat hieman vasta. Valkoinen on tietysti album ja lila artabir, kumpainenkin on crocus speciosus, syyssahrameja


Kapea, kalpea ja pikkuinen colchicum speciosus album
Keltainen on prunus aviumin (imeläkirsikka sunburst) syysväri
Löysin ihan täydellisen kärpässienen Juudaksenpuun alta. Luonnon taideteos
Meidän leikkimökki on sydänten saartama! 

Sateet ovat liottaneet heuchera black beautystä punaisen
Sitten on näitä syysvärittäjiä, jotka hanskaavat homman...taikapähkinä on yhtäaikaa sekä punainen että keltainen. Ei voi kuin ihailla
Niin kauan kuin edes jossain pensaissa säilyy lehdet, on helppo olla

Ja niin kauan kun jossain on vielä vihreää, on hyvä fiilis

syyslomalla tietysti haravoidaan


tässä syyllinen: yli satavuotias koivumme. Ihan mieletön puu. Oravien leikkipaikka, lintujen ruokinta-automaatti (tuohen alta löytyy ties mitä herkkuja). Puulla on hassut sammaljalat.  Se on meidän suojeluspyhimys

Syysloman tavoitteena on akkujen lataamisen lisäksi viedä puutarhahommelit päätökseen. Puut on verkotettuna, mutta kasvihuonetta pitäisi vähän vielä raivailla. Hauskinta oli kuitenkin viettää tavallista maanantai-iltaa Muhevaisella. Otin kuvia muistoksi.
Muhiksen parkkiksen näyteistutukset ovat aina hienoja. Apua miten ihanat värit tässäkin. Japaninvaahtera & Lamohietakirsikkaa. Todella hyvä idea yhdistää nämä kaksi. Haluaa heti...

Syysistutus oli minusta tosi hauska. On korkeutta, väriä & leikkisyyttä

Tuurenpihlaja ja Purppuraheisiangervo
Kauniita syysmyrkkyliljoja ja happomarjoja Katsuran juurella

Iso kaunis Mustaselja & hortensiat & pilarikatajat

Pikku kaunotar: japaninvaahtera


Muutoinkin kiertelin vähän sillä ajatuksella, että kuvailin muikean syysvärin omaavia kasveja. Tässä esimerkiksi Koreanhortensia Hallasan. Todella nätti.
Aivan fantastinen syysväri oli tällä hortensialla. Kuvasta ei nyt ihan välity sen kauneus.
Sitten osastolle oranssit. Kuningasatsalea
Tuurenpihlaja


Happomarjat! Mielettömiä värityksiä syksyisin. Iskee aina himo näihin näin lokakuussa ja niitä onkin aina alessa silloin. Mutta ei ole paikkaa tälle tarjota
Kirsikan olisin halunnut ostaa, mutta se ei ollut tarjouksessa, joten sain vain sen mitä lähdinkin hakemaan eli likusterin. Viime syksyn alesta ostin 3 likusteria ja nyt tarvitsin aidanteeseen vielä yhden. Sen hinta oli onneksi vain 5 euroa, iso puska oli. Ihana tämä koristekirsikka Hillieri, mutta eihän mulla tälläisiin ole varaa. Plääh. Tosin voin tituleerata itseäni juuri veikkausvoittajaksi, Kenosta kilahti tilille 1 euro!

Yhteen pieneen vielä repsahdin: valkoiseen maksaruohoon Stardust, se on ollutkin ostoslistalla jo vuosia ja on vimmatun sievä.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Jouluruusujen sesonkiaikaa

Jouluruususesonki on päällä


(Vinkki näitä halajaville: ostettu Helsingin Kaaren Prismasta ja heti perään toinen vinkki: saman paikan Hankkijalta 7 kanervaa kympillä)
Kuivia lehtiä, syysmyrkkyliljoja, kaamosvaloja
Glögisesonki on täällä myös! Oma sesonkitapaukseni on Blossan vuosikertaglögin maistiaiset. 2017 glögi oli etukäteisajatuksena hurja, maultaan intialaiset mango, chili ja juustokumina. Inhokkimakuni. Yllättävää kyllä ihan pidin tästä ja niin muutkin maistelijat. Potkua on, kiitos chilin ja mausteisuuden
Toivottavasti kestätte glögipropagandaosuuden. Lemppariglögini on useamman vuoden ollut jo ekologinen valkoviiniglögi Dufvenkrooksilta. Maussa on kardemummaa ja vihreää suutuntumaa

Jardin d´automne, syyspuutarhan tuoksuinen kynttilä (H&M home)
Puutarhaan tullut jo lokakuinen kalmo, kasvihuoneessa välillä istun ja katselen sitä
Lohdukkeeksi laitoin tasetit (narsissit) lasimaljaan sorapedille

Puutarhassa on vielä jotain, kun vain sen näkisi joskus, on niin pimeää arkisin
Ihan pakko laittaa vielä yksi kuva Cercis canadensiksestä, kun ei taasen tiedä miten talvenvietto pohjolassa sujuu
Jouluruusumaa laajenee vuosittain, onpa näitä jo paljon ja toivon, että lisääntyvät yhä


Rankkasateita uhmaten myrkkyliljat urheina nostavat päätään
Sama juttu syysvuokkojen suhteen, vaikka ovat hukkumaisillaan niin kukkivat silti kauniina
Royalty-koristeomena & villiviini ovat yhtä pakahduttavan ihania


Japaninvaahtera bloodgood punertuu hissukseen
Syyskrookukset (crocus speciosa artabir) lymyilevät muun kasvuston lomassa ja ovat siten säilyneet turvassa  ja piilossa piiskaavalta vedeltä
Jotain otuksia täällä vielä hiippailee, piileskee sateita lehtien alla, myrkkyliljojen kukkaa maistellen
Myrkkyliljat ovat intohimoni hämärä kohde. Miten jotain noin viatonta ja puhdasta voi kukkia näin myöhään ja näiden ilmojen jälkeen? En kestä!
Katsokaa nyt näitäkin, jotka sade on piiskannut maan rajaan ja silti ovat kauniita kuin renesanssiprinsessat
Pitämyskoivu on kullankeltainen, tuulessa pudottelee lehtiään kuin unessa


Pallerosorvarinpensas on vaaleanpunainen lokakuussa
Syreenien syysvärit ovat valoisilla paikoilla kauniimpia kuin muualla


Sama koskee hopeisia havuja ja minulla on päähänpinttymä saada yhdistää näitä värien puolesta sopivaksi kokonaisuudeksi. Siirsin tähän vielä yhden verikurjenpolven, joka tuo kaunista syysväriä joukkoon
Upea Dissectum Garnet
Rakastan, rakastan puita. En voi sille mitään enkä tahdokaan voida. Todistaako Pilvikirsikka sen miksi näihin rakastuu?

Rusokirsikka todistaa sen, eikö?

Aurinko paistoi noin minuutin eilen illalla, tuli kiire juosta kameran kanssa pihakierros! Kauppakassit lennäytin kuistin lattialle ja lensin ulos kuin tuulispää, linssi ja sielu auki
Sitten kun rakastaa puita ja pensaita on näkymä syksyisin tälläinen mikä ei edes haittaa, koska tämä massa on tulevaa multaa, osittain talvensuojaa, mielen masennuslääke ja värikäs somiste. Muutenkin usein tekee mieli sanoa ihmisille (myös itselleni), että päästä jo irti, lopeta, älä kontrolloi, hengitä ja vapauta itsesi. Joskus tuntuu, että jokaisen lehden myötä maahan varisee jotain sontaa irti ja muuttuu maaksi jälleen. Syksy on uusi alku.
Välillä on visioita, jotka vievät eteenpäin. Kuten ajatus hopeudesta värien keskellä. Minusta niin cool. Makuasioita tietysti. Jotkut asiat vievät eteenpäin silloinkin kun emme sitä heti huomaa.