maanantai 28. maaliskuuta 2016

Kukkaterveisiä



Ekat Snowbunting-krookukset kukkivat, viime keväänä ne alkoivat kukkimaan 20.3. Olen niin nauttinut tästä pääsiäislomasta kun on saanut olla rauhassa lasten kanssa. Vaikka osa mukeloista ovat jo isoja, on perinteinen munanetsintä iso juttu. Tänä vuonna etsinnän huipentuma oli biljardipöytä (pieni) ja niinpä minäkin olen joutunut pelaamaan bilistä. Huomaan olevani (siinäkin) huono, mutta haitanneeko tuo. Ainakin lapsi iloitsee kun voittaa joka kerta. Kärsin kilpailusta ja kilpahenkisyydestä, se ei vain sovi minulle ollenkaan.

Siemen-, kaninpapana-, ja keppirytökasan luona minikokoiset Talventähdet loistavat aurinkoisina. Niissä on oudohko vihreänkeltainen hohde. Jotain sipulikukkaa nousee vierestä, mutta en ole varma mitä. 

Värikkäät Keijunkukat ovat vähän nujerrettuina lumesta, mutta pieniä alkuja näkyy siellä täällä, pian ne elpyvät. Keskellä kasvaa Pallohortensia joka metsäneläimet ovat katkoneet. 

Minusta ei ole mukavaa jos puutarhaan liittyy kilpailua. Pidän outoina "paras puutarha, kaunein puutarha" -kilpailuja ihan siitä perinteisestä syystä, että jokainen puutarha on kaunis omalla tavallaan. Sitä vain valitsee oman tyylinsä mieltymystensä mukaan. Mutta saahan ihmiset kilpailla, moni pitää siitäkin.

Minunkin puutarhani sitten kai heijastelee minua vaikken aina näe sitä itse. Tuntuu intiimiltä päästää ihmisiä kotiinsa ja puutarhaansa. Olenko minä näin sotkuinen ja epäjärjestelmällinen ja epävarma? Kyllä kai sitten. Mutta toisaalta kauniit kukat eivät edes ole minun ansiotani, vaan luonnon ihme. Täytyy vaan kiittää ja ottaa vastaan. Kuvassa on ihana sininen taivas ja koristeomena Makamik johon lumikärhö on tehnyt pesän.


Kuvassa Rusokirsikka ja Riippakirsikka kohtaavat. Minua jännittää tuon riippakirsikan kohtalo, onko lie hengissä. Puutarha on niin kaunis keväällä kun se herää. Ennen sitä keskikesän uhkeutta. Se on niin viaton. Rehevimmillään siihen menettää kontrollinsa, mutta ihastelee kuitenkin sen elinvoimaa. Syksyllä puutarha hehkuu ja lakastuu ja kärsin luopumisen tuskasta. Vähän sama kuin elämän suhteen. Tänään oli nätti päivä, linnut lauloivat ja kaukaa kuului moottoripyörän jyrinä ja skeittipojut olivat matkalla rampille. Kevätmerkkejä.


Pääsiäisen perinteinen orjantappurakruunu muodostuu Alppikärhöstä ja kaareksi taivuteilluista Marjatuomipihlajoista. Odotan kovasti puiden lehteentuloa, toivottavasti se tapahtuu aikaisin tänä vuonna. 

Käykö teille muuten koskaan niin, että omasta lukulistastanne katoaa blogi, vaikka ette ole tehnyt mitään? Ikäänkuin olisitte irtisanoutuneet lukijuudesta? Minulle on nyt käynyt muutaman kerran niin vaikken ole tehnyt mitään ja olen sitten joutunut uudestaan liittymään lukijaksi. Mietin vaan, että voiko bloginpitäjä heittää minut pihalle ja minä menen iloisena liittymään uudelleen (vaikken ehkä ole tervetullut?). Hui.


Mukavaa kevätviikkoa kaikille toivotellen. Jouluruusu lähettää terveisiä.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kupliva iltapäivä


Join iltapäiväkahvilla lasin kuplivaa ja lähdin tuuliselle pihakierrokselle sillä seurauksella, että mätkähdin selälleni kukkapenkkiin juuri lumikellotuppaan kohdalla. Lumikelloparat! Pieni kerrottu Flore Pleno -lumikello säästyi rompsahdukseltani.

 Kerrassaan hirmuinen tuuli, mutta kaunis auringonpaiste. Olen muutenkin tullut siihen tulokseen, että elämässä ei vaan saa kaikkea joten jos päivä on kaunis niin sen on oltava hullun tuulinen.


Innostuin jopa touhuamaan kasvihuoneessa ja tyhjentelemään astioita kylvöksiä varten. Pian on tuoksuherneiden kylvösaika, tykkään laittaa ne isoon paljuun ja siirtää myöhemmin paakkuna ulos.


Ostin orvokki 8-packin jokunen aika sitten ja levittelin niitä pitkin pihoja astioihin. Rakastan orvokkeja yli kaiken.


Kasvihuoneessa on vielä hengissä vironmuratti, jonka istutin pari vuotta sitten. Se kasvaa kulmauksessa ihan maassa enkä kastele sitä. Voisivat pikaisesti kehittää muratin Suomen oloihin, sellaisen joka kestäisi muunakin kuin maanpeitekasvina. Ikivihreän tietysti.


Viime kesän kasvihuonekylvökset Maariankellot paljastuivat elinvoimaisina hangen alta. Kukkivat varmaan tänä kesänä.


Orvokkibonsai on täällä taas.


Raahasin ruusupömpelin everestin päälle, se hakee vielä paikkaansa, mutta voin jo kuvitella sen villiruusujen ympäröimänä...ja villin kasvillisuuden rengastamana. Toivon niin.


Lammenrannan polku vie kahden kartiovalkokuusen luo, joista toinen on hopeansävyinen. Vielä ei pahemmin mitään ole tarjolla, vain etualan talvivihreät Rönsyansikat ovat aina vihreitä. Minulla on sellainen visio, että noita pikkukuusia olisi vielä yksi lisää ja penkki sulautuisi yhteen minilehtoalueen kanssa ja koko piha olisi yhtä kukkapenkkiä. Hullua, ehkä?

Scilloja näkyvissä

Samoin hyasinttejä, näiden pitäisi olla kerrottukukkaisia ja valkoisia

Suloisia Keltavuokkoja vielä pää alaspäin..


Olen innostunut puutarhasiivouksesta, muutoin en niin siivoamisesta välitä. Siistin reunukselta kuihtuneita kasveja pois, jotta uusilla on tilaa nousta pintaan. 


Vanamo on vielä hengissä. Kauhulla olen lukenut kuinka hankalaa se on saada viihtymään, pitäisi muka istuttaa suoraan turpeeseen ja mitä kaikkea.

Iriksiä  (Harmony ja Katherine Hodgkin) ja valkoisia Scilloja

Auringon, kasvien ylösnousemusten ja pienten orvokkien myötä voimat palautuvat hiljalleen. 

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Lapsuuden lempikukka

Lemmikki, mikä muu?


Lapsena koko maailma oli lähimetsät, rähjäinen oveton ja ikkunaton leikkimökki ja kostea, pitkäheinäinen niitty. Lemmikkejä tutkailin niityllä ja ihmettelin niiden pientä ja täydellistä, vaaleansinistä kukkaa. Ihmettelen muuten vieläkin. Lapsuudesta muistan  parhaiten uhkeat pionit, kukkivan koristeomenapuun ja syksyisin sen kitkerät omenat, hämärtyvässä illassa ulkovalossa heiluvat syysleimut ja koulujen loppumisen kunniaksi kukkivan kulleron, jota katselin kun söin aamupalajäätelöä noin kello 11 pihakeinussa maaten, paljaat varpaat kosteina nurmikolla kävelystä. Samoja kasveja on oltava puutarhassani nytkin, ihan pakko. Niin meillä nostalgikoilla usein. Mutta aikuisena maku on muuttunut. Välillä tekee mieli herkutella magnolioilla ja japaninvaahteroilla, juuttua muodikkaiden kasvien hyllyjen luo, mutta parhaiten sydämessä yhä läikähtää kun näkee lemmikin. Forget-me-not, en ole unohtanut Sinua ja nyt kukit kuistilla pääsiäisen kunniaksi.

Tänään en puutarhaan jaksanut mennä, mutta muutaman kuvan eilen. Anteeksi kun kuvat ovat epätarkkoja, olin väsynyt enkä jaksanut tähtäillä tuulessa. Fantastista kun on lomaa, olen ihan väsynyt arkirumbaan.

Puutarhassa esikot valmistautuvat


Löysin lopulta talventähdet, ne eivät olleet istutuskyltin luona (miksei??) vaan pihan perällä paikassa jonne aurinko ei juuri paista...mitä lie olen ajatellut...suloinen pikkukukka


Mikähän tämä hellyyttävä otus mahtaakaan olla...muisti pettää ja pahasti. Vieressä on sinivuokkoja nupulla, joten tämän täytyy olla joku muu, olisikohan se kiurunkannus?


Ja lähistöllä jouluruusut kehittävät kukkanuppujaan vielä



Varastosta löysin sievät valurautaiset miniaidanteet, Jeanne d´arc Livingin. Näillä on näppärää ohjailla pienten jalkojen kulkua. Ja toisekseen olen hulluna kauniisiin aidanteisiin.

Näissä neljässä pergolan tolpassa pesitään, aukko on mielettömän pieni, mutta ihme kumma mahtuvat sinne koko perhe. Nyt sinne raahataan kortta ja karvaa, pian alkaa piipitys



Vuokot nousevat nyt, tässä pitäisi olla valkovuokko nimeltään Wyatt´s pink


En ostanut kukkakimppuja pääsiäiseksi vaikka niitä katselin. Huomaan etten kaipaa niitä enää niin kun puutarha on heräämässä. Vaikka siellä ei kimppuaineksia ole tarjolla, mutta pienet heräävät alut tyydyttävät kukkanälän. Kukkakaupoissa odotan vaan, että tetenarsissit ja tulppaanit katoavat, niiden kausi on niin hirveän pitkä. Löysin ihanan kukan jälleen Puutarhanikkareilta, Beth Evans -corydaliksen, Kiurunkannuksen





Neidonhiuspuu herää vihdoin kevääseen kuistilla


Juurelle jätin talveksi lehdet maatumaan tai suojaksi...aivan kuin luonnossakin. Pieni kilkka on itänyt puun juurelle.

Lumi on poissa. Linnut keräävät pesämateriaaleja pergolaan ja laulavat. Kevät on täällä eikä talvi enää palaa. Välillä voisi aurinko vaan paistaa.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Hyvästit talventörröttäjille


Magnolia on tullut kunnolla lehteen kuistilla, sillä onkin isot ja puikulat lehdet, ei välttämättä kovin kauniit. Mutta puiden lehteentulo on aina juhlava hetki.


Aloitin puutarhapuuhat toiveikkaina. Olin heti aamusta hapokkaalla tuulella, mutta tunnin pihahommien jälkeen huonotuulisuus oli kuin poispyyhkäisty. Puutarhaterapia todella toimii! Tätä tunnetta olinkin ehtinyt kaivata. Välillä paistoi aurinko kuumottavasti ja välillä satoi lunta ja palelsi.

Kevään isoin ja aikaavievin urakka on kuihtuneiden perennavarsien leikkely. Jätän ne talveksi paikoilleen, koska ne ovat kauniita katseltavaa talvisessa puutarhassa ja suojaavat talvehtivia perennoja. Niiden suojissa kasvit uskaltavat lähteä aikaisemmin kasvuun keväällä. Olen aina hieman epävarma sopivasta leikkelyhetkestä, mutta ehkei sillä ole niin suurta väliä. Jos kovin myöhään jättää niin tulee talloneeksi kasvuun lähteneet sipulikukat ja perennat, joten teen homman mieluummin aikaisin. vanhat varret ovat vähän tuoreiden alkujen tielläkin, luulisin. Varret, korret ja jämät jätän penkkiin sotkuiseksi massaksi, näyttää karmealta, mutta on helppoa ja luonnon omaa lannoitetta.


Työmaata: korsia; kuihtuneita syysleimuja, malvoja ja muita korkeita perennoja

Korsien seassa on jo uusi kasvu alkamassa, tässä syysleimuja

Unikot ottavat aurinkoa kivimuurin luona, niitä säpäköitä oransseja

Poimulehden vastapuhjennut vekkilehti


Köynnösukonhatun alku ja noin miljoona tyhjää auringonkukansiemenen kuorta yms lintujen ruokintapaikalla. Veikkaan, että tästä saattaa nousta aika lailla auringonkukkaa keväällä

Valkokukkaisia perustulppaaneja 


Tässä leikkelyhomma on jo alustavasti tehty, pienentämistä jatkan pääsiäisenä. Poikani teki tätä leikkelyä viisi minuuttia ja sanoi, että "tää on ihan kauheeta". Puutarhageenejä en ole ainakaan onnistunut periyttämään.

Sumeita verikurjenpolvia

Ja vanha tuttu, raivostuttava Vuorikaunokki niin pirteänä että




Laitoin ensimmäistä kertaa syksyllä sipulikukkia kokeeksi nurmikon reunamille ja paviljongin pylväiden alle. Hieman epäkäytännöllistä ehkä, mutta olisi kiva saada kukkia lisää. Kaikissa pylväissä kasvaa nyt myös köynnös, kärhöjä ja viiniköynnöksiä. Sellainen kukkiva paviljonki olisi kiva. Yhtäkkiä tarvitsitsin kukkia kaikkialle, seiniin, pöydille ja mieleen. Kuistilla krookus avautui katsomaan aurinkoa.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Marsipaaniruusu & jäätyneet ystävät

Viikonloppukukkasena marsipaanipossun sävyinen jouluruusu, jossa haaleankeltaisiakin sävyjä. Herkullinen, voisin miltei syödä sen. 

Ostopaikka Puutarhanikkarit.

Samasta paikasta myös musta orvokki, jossa liloja sävyjä. Veivaan näitä nyt sisään ja ulos kuten esikkojakin, yöksi en enää uskalla jättää kuten vielä viikko sitten. 

Suuret ja vaaleanvihreät lehdet on Callicarpa Bodnierilla. Talvehti taas kuistilla ihan ok. 

Uutenavuotena ajattelin, että menee vielä 4 kuukautta ennenkuin on kevät ja niin siinä taitaa käydä. On niin jäätävää. Tätä kun töissä podin niin eräs mies sanoi, että toukokuussakin voi vielä tulla lunta lunta ja olla pakkasta. Jotkut ovat niin hurmaavan kyynisiä.

Pienistä kasvinpilkahduksista nautiskelen ja kukkakaupoista raahaan kukkia kotiin. Odottelen puutarhapääsiäistä. Jos en pääse omaan puutarhaan touhuamaan niin menen taimistoille ihmettelemään kukkapaljoutta (lapset tykkää, tungen vaikka heille suklaamunia suuhun jos kovin valittavat :) )

Muutamia tänään napsittuja kuvia puutarhasta, kierroksen jälkeen pidin kylmästä täriseviä käsiä pitkään saunanpesän edessä.


Tämä urhea lumikello vaan jatkaa kukintaansa, nyt jo jääpeite päällä

Paloautonpunaiset villitulppaanit
Villitulppaanit Tulipa humilis Odalisquet


Narcissus White Marvel
Muitakin tulpsuja joiden väri ja muoto on yllätys


Ensimmäinen Palloesikon nuppu vaivihkaa kurkistaa


Lumikelloja löytyy sieltä täältä pitkin poikin, olen todellakin saanut jonkun lumikellokohtauksen viime syksynä. Sen sijaan niitä Talventähtiä en löydä mistään joista haaveilin. Niiden olisi varmaan jo pitänyt kukkia. Ehkä täysinäinen pussi löytyy vielä jostain jemmoista. 

Ensimmäinen kukkanuppu krookuksessa. Tarkistin niiden ensimmäisten kukkineen 20.3. Nyt taitaa mennä miltei huhtikuun puolelle. 
Sisällä ollaan jo tässä vaiheessa. Vuodenvaihteessa multaan laitetut vanhat krookuksen sipulit 
kyseessä.

Villiviini on jään kourissa.